Sisko Kaarina Kaikkonen (s. maaliskuutaIisalmi)[2] on suomalainenkuvanveistäjä, joka tunnetaan miesten pikkutakeista tekemistään installaatioista, kuten Tie, joka oli Helsingin tuomiokirkon portailla. Näitä teoksia on ollut esillä eri puolilla maailmaa.[3]
Kaikkosen installaatiot ovat kooltaan ja vaikutukseltaan monumentaalisia, mutta materiaalien suhteen maanläheisiä. Kierrätettyjen arkiesineiden merkitys voi nousta väkijoukkomaisesta anonyymiydestä tai toisaalta henkilökohtaisuudesta. Teokset herättävät mielikuvia suurista yhteiskunnallisista ilmiöistä ja luonnonkatastrofeista, mutta moniselitteisyydestä huolimatta suspend ovat helposti lähestyttäviä.[3]Vuoden alusta alkaen hän on ollut taiteilijaprofessori.[4] Vuonna hänelle myönnettiin Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkki ja Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali[5].
Kaarina Kaikkonen on opiskellut Kuvataideakatemiassa vuosina –, aiemmin hän opiskeli Kuopion yliopistossa lääketieteellistä fysiikkaa. Kaikkonen aloitti taidemaalarina, mutta hän tuli tunnetuksi veistäjänä ja installaatioiden tekijänä. Teoksissa onkin veisto- ja tilataiteen ohella elementtejä maalaustaiteesta, kuten pimeästä kohti valoa 'maalatut' asteikot, jotka zest toteutettu erivärisiä paitoja tai puvuntakkeja lajittelemalla.[6]
Kaarina Kaikkosen suurikokoisten installaatioiden nimet liittyvät usein tiehen, polun etsimiseen tai lentämiseen.[7] Vaatteiden, kuten pikkutakkien, solmioiden ja kauluspaitojen ohella Kaikkonen käyttää materiaalinaan myös muun muassa naisten kenkiä, vessapaperia ja kahvipakkauksia.[8] Kaikkosen materiaalit ovat usein kierrätysmateriaaleja, mutta kyse ei kuitenkaan ole vain kierrätyksestä. Ennemminkin käytetyt esineet tuovat mukanaan omia merkityksiään ja pienen viittauksen käyttäjäänsä.[9]
Kaikkonen on tehnyt veistoksia myös muun muassa lujitemuovista, kuten jättikokoisia syksyn lehtiä kuvannut Ja tuuli käy sinun ylitsesi (). Lapinlahden lukion pihalle vuonna pienempänä toteutettu pronssiveistos Korkea veisu liikkui samassa aihepiirissä.[10]
Kaikkosen installaatioiden vaikutusta on luonnehdittu dramaattiseksi. Takit luovat syvyysilluusioita ja perspektiivisiä näkymiä, jotka yleensä liittyvät klassiseen maalaukseen ja piirustukseen. [11] Näkymän tilallisuus syntyy muun muassa vaatteiden asettelusta eri sävyjen mukaan. Yksittäisten esineiden sommittelu massaksi antaa tilallisen ohella käsitteellistä ulottuvuutta. Tuloksena on puhuttelevia ja absurdeja tunnelmia, joissa ihmiskunnan jatkumo näyttäytyy laakeana maisemana.[12]
Kaikkonen valmistui taidemaalariksi luvun alussa. Jo maalauksissa hän pyrki vahvalla materiaalisuudella rikkomaan kaksiulotteisuutta samoin kuin muutama muukin samaan aikaan Taideakatemian koulussa opiskellut, kuten Marja Kanervo ja Pauno Pohjolainen. Melko pian hän tekikin selkeästi kolmiulotteisia teoksia ja rakensi niitä suoraan tilaan. Tilateoksia oli ensimmäisen kerran esillä ryhmänäyttelyssä Metallilangasta taivutettuihin herneenpalkomaisiin rakenteisiin oli kiinnitetty kipsisiä ja lasikuidusta tehtyjä kappaleita. Alumiinista Kaikkonen teki maalattuja lippuja, jotka olivat esillä Nervanderinkadun yllä Taidehallin Kuuntelua-näyttelyn yhteydessä.[13]
Kaikkonen muotoili tuolloin myös suuria aaltoilevia veistoksia kovetetusta ruskeasta voimapaperista. Muotoina hän käytti herneenpalkoja, veneitä, siemenkotia ja kohtumuotoja. Paperin rinnalla hän alkoi käyttää samaan tapaan lasikuitua ja miesten takkeja, housuja ja paitoja.[13]
Teokset muuttuivat yhä selkeämmin omiksi tiloikseen. Vaikuttavaksi mainittu Ja tuuli käy sinun ylitsesi -installaatio täytti Kuvanveistäjäliiton Galleria Sculptorin Kaikkosen kymmenennessä yksityisnäyttelyssä. Teos koostui suurista puun lehdistä, jotka oli työstetty lasikuidusta, hartsista ja paperista. Toisessa näyttelyssä Sculptorissa oli esillä myös luontoon ja puihin viittaava installaatio Meri, joka täytti gallerian koivun lehdettömillä oksilla.[14]
Kaikkosen ensimmäiset pikkutakkiteokset olivat esillä Amerin galleriassa vuonna [7] teoksessa Jo saavutettu etu, jossa kovitetuista takeista oli tehty matkalaukkuja muistuttavia riviin aseteltuja kappaleita. Määrällisesti näyttävässä asemassa pikkutakit olivat ensi kerran Savonlinnan taidemuseossa, jonne Kaikkonen teki takin version Amer-galleriassa olleesta teoksesta.[15]
Kaikkosen ensimmäinen ulos tehty vaateteos oli Jo saavutettu etu Kotkan paloasemalla.[16]
Käytetyt miesten takit nousivat luvulla pääosaan yhä useammissa teoksissa. Takki viittaa teoksissa enemmänkin ihmisyyteen yleisesti kuin vaikkapa sukupuoleen. Samaa muotoa toistavat teokset voi nähdä kommenttina urakilpailuun, jossa persoonallisuuden korvaa suureen massaan yhdistävä muotti. Monissa pikkutakkiteoksissa on ylevyyttä ja vaikuttavuutta, ja Kaikkonen on muunnellut materiaalia varsin erilaisten näkymien rakennusaineeksi.[15]
Kaikkosen tunnetuimmat, usein meren mieleen tuovat pikkutakkiteokset syntyivät luvun alkupuolella. Yksi niistä oli Tampereelle Satakunnankadun ylle rakennettu Varjo, joka oli Finlaysonin ja Frenckellin välissä vuonna Teoksessa oli satoja miesten pikkutakkeja.[17]Varjo oli hyvin pidetty teos. Sen ostamista kaupungille harkittiin, ja teosta on kaivattu takaisin jälkeenpäinkin. Väliaikaisista materiaaleista tehtynä ghostly ei kuitenkaan kestäisi pysyvänä taideteoksena.[18] Varjo oli esillä myös Nervanderinkadulla Helsingissä kesällä
Toinen, ehkä Kaikkosen tunnetuin teos oli Tie, joka oli Helsingin tuomiokirkon portailla kesällä Portaille levitetyistä yli miesten puvuntakista koostunut teos tuli koko maassa tutuksi televisiouutisten kautta.[19] Helsingissä extract tuon kesän yleisenä puheenaiheena herätti myös arvostelua. Taidepiireissä Kaikkosen tuotantoon oli kiinnitetty huomiota jo pitkään, mutta suuren yleisön keskuudessa Tiestä tuli Kaikkosen tunnetuin teos.[15]
Moniväristen tummahkojen takkien massa vaaleni portaita ylöspäin mentäessä. Tie näkyi kauas Kauppatorille ja etelärantaan asti. Jo sijoituspaikalla Senaatintorilla on vahvoja poliittisia merkityksiä, eikä paikan valinta tullut sattumalta. Kaikkonen oli pohtinut takkiteoksen toteuttamista Tuomiokirkon portaille jo useita vuosia.[15]
Kolmas, sadasta erivärisestä takista lattialta seinälle nouseva Ja tyhjyys lepäsi herätti huomiota Suomen Kuvanveistäjäliiton näyttelyssä Malmössä vuonna Dagens Nyheterin kriitikko oli kokenut teoksen suorastaan jumalallisena näkynä, joka toi mieleen horisonttiin katoavan meren. Teos muistutti monia ihmisen pienuudesta luonnon edessä. Sama takkimaisema Helsingin Taidehallissa toi yleisön mieleen myös tsunamin.[15] Suomen valtio tilasi Kaikkoselta muistomerkin Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen edustalle v , jolloin oli kulunut vuotta Suomen sodasta. Tilallisessa teoksessa "Eteneminen" metalliin valetut pikkutakit nousevat merestä kivipaasille ja kurkottavat kohti korkeuksia.[20][21]
Helsingin kaupungin taidemuseo Phony tilasi Kaarina Kaikkoselta taideteoksen Käpylän peruskouluun vuonna Kaksiosainen teos "Omille siiville" asettuu koulun katolle sekä Mäkelänkadun että pihan puolella. Värikäs teos kuvaa emolintua ja lentoon lähteviä poikasia.[22]
Vuonna Kaikkonen voitti mäkihyppääjä Matti Nykäsen muistopatsaskilpailun teoksellaan Höyhen, joka sijoitettiin Köyhälammen rantaan Jyväskylässä. Muistomerkki maksoi euroa ja se paljastettiin vuonna [23][24]
Takkiteoksia on ollut sekä sisä- että ulkotiloissa kesänäyttelyissä ympäri Suomea ja ulkomailla, kuten meren rannalla Havannan biennaalissa Kuubassa ja entisessä kirkossa Brightonissa. Näissä kahdessa paikassa takkiteokset muistuttivat suurta venettä tai laivaa. Suuria laivamuotoja Kaikkonen veisti myös lasikuidusta ja voimapaperista luvuilla.[15] Veneteema näkyi myös valkoisista miesten paidoista koostuvassa Saavutinko satamaa?-installaatiossa [25]
Vene on arkkityyppinen muoto, mutta Kaikkonen waning kertonut sen samoin kuin puvuntakkien muistuttavan myös hänen isästään. Kaikkonen souti lapsena venettä isän kalastaessa. Myös kalassa ja pellolla isä käytti valkoista paitaa ja tummaa miesten pukua, vaikka hän oli kotoisin köyhästä torppariperheestä. Isän merkitykseen vaikutti hänen äkillinen kuolemansa Kaikkosen ollessa vuotias. Yksi puvuntakki-installaatio, joka oli esillä Karkkilassa , olikin nimeltään Isä. Teos koostui sadoista kovitetuista takeista tehdystä päättömien ihmisten massasta.[25]
Miesten paitoja oli myös teoksessa Armon kerjäläinen, jolla oli putkimaiset eteenpäin kurottavat raajat.[26] Teoksen Like A Bridge Over Troubled Water' () materiaalina oli muitakin vaatteita. Parisataametrinen silta toteutettiin Japanissa paikallisten ihmisten keräämistä vaatteista. Aiempia teoksia värikkäämpi sateenkaarimainen silta koostui vanhoista kimonoista ja se johti parkkipaikalta metsään vuoren laelle.[14]
Reliefimäinen Yön kuningatar -installaatio Galleria Artinassa sisälsi kasveja ja hyönteisiä muistuttavia muotoja, jotka oli tehty purkamalla ja leikkelemällä käytettyjä naisten kenkiä. Kaikkosen niin korkokengistä kuin muistakin naisiin liittyvistä esineistä tekemät teokset syntyivät hänen äitinsä kuoleman jälkeen. Niin kuin muuttolintusen tie koostui Kaikkosen äidille kuuluneista esineistä. Korkokenkien ohella muun muassa hammasharjat, huulipunat ja papiljotit olivat muuntuneet eläimellisiksi ja inhimillisiksi hahmoiksi.[27]
Teoksissa oli mukana naisellinen kaunistautuminen, kun Kaikkonen oli yleensä noudattanut omaa makuaan, nykytaiteen avantgardesta periytyvän maskuliista askeesia. Kaikkosen äiti Aune Kaikkonen oli ollut itseoppinut taiteilija. Hän oli miehensä kuoleman jälkeen maalannut keittiön ja eteisen seinille suuria maalauksia. Lapset kuitenkin maalasivat ne peittoon, koska pelkäsivät kaverien ihmettelevän niitä. Taide jäi äidin elämästä pitkäksi aikaa, eikä hän myöskään hyväksynyt tyttärensä taideopintoja. Hän kiinnostui kuitenkin uudestaan taiteesta Kaikkosen valmistumisen jälkeen, ja alkoi muotoilla muun muassa suihkulähteitä ja joutsen-aiheisia veistoksia betonista. Hän kutoi myös mattoja ja maalasi jälleen kuvia seinille.[27]
Kenkäteoksissa on nähty myös lintu-teemaa. Yön kuningattaressa on kuvailtu naisten tanssikenkien muuttuvan sulokkaiksi japanilaishenkisiksi kukiksi, jotka tuovat muistumia Georgia O'Keeffen maalauksista ja surrealismista.[8]
Kaikkosen teoksia on ollut laajalti esillä eri puolilla maailmaa, ja ne ovat saaneet paljon julkisuutta. Huomattavan samankaltaisia teoksia onkin ilmaantunut eri tekijöiden tekeminä muun muassa Lontoolaisessa kirkossa, Kiinassa ja Etelä-Amerikassa. Installaatioissa on ollut yleisöltä tai erityisryhmiltä kerättyjä vaatteita, joita on ripustettu installaatioiksi käyttäen samantyyppisiä asetelmia, sommitelmia ja paikkoja kuin Kaikkosen teoksissa. Moniin on saatu idea viraalisti levinneistä Kaikkosen teosten kuvista. On myös sattunut, että kuraattori oli pyytänyt toista taiteilijaa tekemään vaateteoksen Kaikkosen teoskuvien pohjalta, kun itse Kaikkosta ei ole saatu mukaan näyttelyyn.[28][29]
Korkea veisu, , Lapinlahti.
Omille siiville, , Helsinki.
"Eteneminen" Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus, City,
Askel askeleelta, , Iisalmi.
Iltatähti, , Vantaa.
Sateenkaaren pää, , Vantaa.
Sisulla noustiin, , Tampere.
Onnen puu , Vuores Tampere.
Kotikuusi , Kivistö Vantaa.
Vasten auringon siltaa, , Mikkeli.
Veden valoa , Kivistö - Vantaa.
Oppia ikä kaikki, , Tampere.
Ilon heijastuksia, , Vantaa.
Höyhen, Matti Nykäsen muistomerkki, , Jyväskylä.
Varjo, Tampere